Saatana maalasi taloa

”Mutta minä olin ollut lapsi. Minun olisi pitänyt saada olla vain lapsi, ei pelinappula, ei viihdyke, ei rasite. Eikä selviytyjä. Kukaan ei koskaan kysynyt, mitä minulle todella kuului. Ketään ei kiinnostanut. Tai ehkä vastaus pelotti liikaa. Kun ei kysytä, ei myöskään vastata.”

30-vuotias Viivi palaa kotiseudulleen, ja tukahdetut muistot lapsuuden tapahtumista alkavat nousta pintaan. Äidin ja tyttären välejä hiertävät edelleen Viivin lapsuudessa kokemat vaietut, kipeät tapahtumat, jotka on yritetty unohtaa puhumattomuudella. Mutta jos mieli unohtaa – keho muistaa.

Saatana maalasi taloa on kaksitasoinen psykologinen romaani kahdesta erilaisesta uhrista; äidistä ja tyttärestä. Viivi kamppailee oman identiteettinsä kanssa, mutta ymmärtää samalla, että myös äiti on uhri. Viivi ei kuitenkaan ymmärrä, miksi äiti valitsee lapsensa sijaan mieluummin miehen, joka on satuttanut häntä. Yksinäisyyden pelossako? Menneisyyden traumaattiset jäljet eivät katoa. Viivi tuntee polttavaa vihaa, johon lohtua toisi vain kosto.

Päivi Hauta-Kasari (s. 1973) on joensuulainen filosofian maisteri, joka on opiskellut pääaineenaan kirjallisuutta. Esikoisromaanissaan Ainoa nainen (2009) hän tarttui vaiettuun mutta yleiseen aiheeseen homoemoista. Tässä toisessa romaanissaan hän lähestyy arkaa aihetta, josta vieläkin mieluummin vaietaan, tai jota vähätellään.